keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Projekti 4: vanhoista saappaista McQueenin inspiroimat nilkkurit

Oon niin innoissani tästä blogista ja ennenkaikkea siitä, miten se on vaikuttanut minuun. Aiemmin saatoin vatvoa jotain muutosprojekteja jopa vuosia, joo luit oikein: vuosia.... Nyt vaan tartun toimeen ja tadaa: uusia juttuja syntyy. Perfektionisti minussa on väistymässä ja luovuuden määrä kasvaa sitä mukaan uusiin sfääreihin.
Niin ihanaa ja vapauttavaa.

Tänään siis esittelyssä äidin vanhat saappaat, joista muokkasin itselleni nilkkurit. Inspiraatiota sain näistä Alexander McQueenin nilkkureista. Eihän ne tokikaan samanlaiset ole, mutta vähintään samanhenkiset.


Alkuperäinen saapas:



Lopulta tämä projekti osoittautui yllättävän yksinkertaiseksi, vaikka muutamia muutoksia jouduin matkan varrella tekemään, kun lopputulos ei ihan samantien miellyttänytkään. Itse epäröin kovasti tarttua kenkiin muutoskohteena, mutta olen niin iloinen, että kokeilin. Eniten pelkäämäni vaihe eli
nahan ompelu ilman nahkaneulaa sujui aivan moitteettomasti. Myös rima oli asetettu aika matalalle, koska kyseessä olevat saappaat on palvelleet ensin äitiä ja sitten itseäni varmaan jostain 80-luvulta saakka. Eli jos menee pieleen, ei ole katastrofi.

Otin kuvia myös työvaiheista, joten tämä on samalla tämmönen mini-tutorial.

1. Leikkaa saappaasta varsi irti nilkan kohdalta


2. Leikkaa poistetusta varresta sopivan kokoinen kaitale uudeksi käänteensi nilkkuriin. Tässä vaiheessa kannattaa saapasta sovittaa.



3. Ompele varsiosa paikalleen niin, että käännettynä varren nahka jää päällimmäiseksi.


4. Tässä vaiheessa itse huomasin, että kun nilkkureiden vuoret tiedottaa rumasti, joten laitoin nilkkoihin vielä käänteen sisään löysähkön kuminauhan ja ongelma ratkesi. Koitin ensin  liimata nahkasta palaset nilkkurien sisäosaan vuoria peittämään, mutta nahka ei toiminut ollenkaan ja jouduin repimään sen pois. Se ei luistanut jalkaan vedettäessä ja irtosi, vaikka liiman pitäisi olla ihan hyvää.

5. Liimaa tai ompele uudet koristeet paikalleen. Kiinnitin itse napit leikkaamalla varteen reoän ja reiän kautta laitoin napin kiinni nahkaan ohuella rautalangalla.

6. Itse käsittelin pohjien sivustat vielä niin, että niistä tuli mustat. Vanhan saappaan pohjan reunan sävyt olivat ryumasti jo kuluneet. Laiton pohjaväriksi mustaa permanent-tussia ja sen päälle vetäisin tavallista kenkälankkia. Nähtäväksi jää miten hyvin nämä pysyy.

Ja voila, uudet kohtuu katu-uskottavat nilkkurit on valmiit.



Jos innostutte testaamaan kenkiä muutoskohteena niin kannattaa valita tällaiseen saappaasta nilkkufiksi transformaatioon ilman vetoketjua oleva kenkä. Silloin homma on simppelimpää. Lisäksi vanhoja kenkiä voi toki muokata uusilla koristeilla ihan lukemattoman monilla tavoilla. Uusi maali, rusetteja, koruja, niittejä. You name it! Eli kaikki vaan kaivamaan vanhoja kenkiä varastosta ja miettimään miten niistä saisi ajankohtaisemmat.

Ai niin, mun blogi oli noteerattu myös Vaatevallankumouksen Facebook-sivuilla, josta oon tietty ihan otettu :) Niin hienoa olla taas osana jotain suurempaa, pienistä vallankumouksista tulee vielä iso sellainen. Käykää siis tykkäämässä!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Nyt tulee vaatevallankumous!

Kuin tilauksesta tänä vuonna 24.4 vietetään vaatevallankumouksen päivää. Lainaan tähän Facebook-sivuston kuvauksen siitä mistä tässä oikein on kyse:

"Sinullakin on varmasti vaatekaapissasi vaate, jota käytät vuodesta toiseen. Jonka olet ostanut tutulta tekijältä. Jota hellit ja vaalit. Ehkä se on mummolta peritty tai tuo muistoja tärkeästä elämänvaiheesta. Mutta mikä tärkeintä, vaatteellasi on tarina!

24.4.2014 vietetään Vaatevallankumousta, ja silloin kerromme vaatteidemme tarinoita ja näytämme, että arvostamme vaatteissamme jotain ihan muuta kuin viimeisimpiä sesonkeja ja halpoja hintoja. Osoitamme vaateteollisuudelle, että olemme täysin kyllästyneitä siihen, että vaatteita tehdään epäinhimillisissä, jopa tappavissa oloissa."


Huippua tästä tekee omalta kohdaltani se, että pääsen esittelemään tämän varjolla teille myös helmiä omasta vaatekaapistani ja myös kenkävarastoista. Vaatevarastoa läpikäytyäni huomasin, että mulla on aika monta vallankumouksellista vaatetta, jotka palvelevat mua sesongista toiseen. Osa alkaa olla jo niin kulahtaneita, että ne odottavat yhtä hyvää seuraajaa. Päädyin siis tekemään tuunausprojektien lisäksi juttusarjaa näistä vaatekappaleista. Toivottavasti tykkäätte ja innostutte itsekin samalla omista vallankumouksellisista vaatteistanne :) Ja käykää ainakin tykkäämässä Vaatevallankumouksen virallisesta Facebook-sivusta, jos aihe yhtään kiinnostaa.



Aloitan tämän sunnuntain asusta, jonka kaikki osat kenkiä lukuunottamatta kuuluvat tähän kategoriaan. Housut taitaa olla tuoreimmat. Ehkä vuodelta 2008. Laitan ne aina välillä syrjään, mutta nyt varmaan kahden vuoden tauon jälkeen ne tuntuvat taas kivoilta. Merkki Only eli haplatuotannolla mennään. Myös raitainen paita on halpistuotantoa ja ostettu muistaakseni Citymarketista. Siitäkin lienee ainakin 5 vuotta aikaa. Jostain alennusrekistä sen poimin, kun siinä viehätti tuollainen aasialaistyylinen leikkaus kauluksessa.



Villatakki on sitten oma lukunsa. Se on äitini itselleen neuloma ja siksikin tosi arvokas. Se on ollut mulla aina välillä omassa vaatekaapissa, mutta muistaakseni viime keväänä sen taas uudelleen otin käyttöön. Malli on ihana klassikko ja toimii talvella sisätiloissa. Keväällä ja syksyllä se ajaa myös välillä takin virkaa.



Tästä vaatevallankumoukseen valmistautuminen siis alkaa omalta osaltani. Ajattelin julkaista jonkun uuden pitkään käytössä olleen vaatteen tai kenkäparin joka viikko ennen 24.4. Saatte sitten vaikka äänestää omaa suosikkia niin katsotaan mikä on kollektiivisen mielipiteen perusteella paras mun iättömistä vaatekappaleista.

Ensi kerralla esittelen miten taioin saappaille jatkoaikaa nilkkureina. En olisi uskonut ikinä tuunaavani kenkiä, mutta nyt ne on jo lähes valmiit ja omasta mielestä myös aika hienot.

torstai 20. helmikuuta 2014

Ensimmäiseksi neuletyöksi neulepanta ja -huivi

Lupasin teille helppoja talvisia asusteita, joten tässä kaksi superhelppoa neuletyötä. Minun oma neuleharrastus sai alkunsa juurikin asusteista tuossa kolmisen vuotta sitten. Olin kyllä nuorempana neulonut, mutta koskaan en siitä erityisemmin nauttinut. Nyt olen jotenkin päässyt fiilikseen tässäkin hommassa ja innostunut kokeilemaan monenlaista tekniikkaa. Suosittelen kuitenkin aloittamaan helposta. Nälkä kasvaa varmasti syödessä ja itse ainakin kuulun niihin, jotka tarvii onnistumisen tunteita, että viitsii jatkaa.



Ohje on ihan oma. Toteutin ekan pantani pelkästä Seitsemän veljestä-langasta ja hienosti sekin on monta talvea palvellut. 7veljestä on hyvä lanka aloittaa muutenkin, koska sitä löytyy jämäpätkiä kaikkien neulovien äitien/mummojen kaapeista. Minun vanha panta alkaa tosin nyt jo olla aika venynyt, joten päädyin tekemään uuden. Mohair on kiva lisä ja tuo kaikkiin päähineisiin mukavasti lämpöä. Sitäpaitsi tykkään tosi paljon myös tuosta pörröstä. Siinä on jotain ihanan naisellista :)

Ajattelin, että moni saattaisi innostua kokeilemaan näin helppoa käsityötä ja pannat on todella käytännöllisiä ja ainakin omaan silmään kivoja. Samaa aina-oikein neuletta on myös postauksen huivi, joka tosin on vuosia vanha eikä edes omatekoinen. Jos perustekniikatkin on ruosteessa suosittelen tätä videota. Siinä on kaikki tekniikat mitä näiden asusteiden toteuttamiseen tarvii osata.

Pannan ohje seuraavassa:

Tarvikkeet 50 g lankaa (jämälankaa riittää vajaakin kerä) esim 7 veljestä + pieni kerä ohutta mohairlankaa. Mohair tuo neuleeseen lämpöä. Itse käytin Kid mohairia. Älä käytä Rose-mohairia, se kutittaa! Rehellisyyden nimissä kyllä kutittaa kid mohairkin, mutta siedettävästi. Puikot 3,5-4 käsialan mukaan. Itselläni 3,5

1. Luo 25 silmukkaa löysästi
2. Neulo aina oikeaa kunnes työ on sopivan mittainen. Yltää pään ympäri ja on kuitenkin napakka.
3. Päätä silmukat.
4. Ompele yhteen lyhyemmät sivut ja päätä muut langan päät
5. Valmis!



Pantaa voi koristella vaikka koruilla/niiteillä, kukilla, rusetilla tms. Itse tykkään pelkistetystä.


Jos innostut kovasti niin voit kokeilla hieman enemmän pitkäjänteisyyttä vaativaa huivia. Se on tehty paksummasta langasta samalla aina-oikein periaatteella. Olen sen saanut hartiahuiviksi ystävältäni joskus vuosia sitten jouluna. Kiitos Anne <3 Löysin sen muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen kaapista ja kokeilin kaulaan ja sehän toimii tosi hyvin. Minun huivissa päät on auki eli se ei ole tuubi, mutta sen saisi tuubiksikin helposti. Huiviin suosittelen ensimmäisellä kerralla paksua lankaa ja suuria puikkoja tyyliin 8 tai isommat. Silloin huivi valmistuu nopeasti ja paksut langat on muutenkin ihania.

Pantaa voi tuunata myös rypyttämällä sitä edestä väliaikaisesti vaikka hakaneulalla. Kas näin:



Jos kertakaikkiaan vihaat ajatusta neulomisesta niin täältä löytyy loistava englanninkielinen ohje ommeltuun villa-tai fleecepantaan. Itsekin ajattelin tuolla ohjeella kokeilla jossain vaiheessa. Materiaali puuttuu vielä toistaiseksi.

Tämän päivän huivista tuli mieleen vielä  toinen vinkki  kierrätykseen. Tuo huivi oli aika helppo napata sohvalta kaulaan. Kannattaa muutenkin katsoa kodin kaikkia tekstiilejä "sillä silmällä". Esim. vanhasta ruutuisesta matkahuovasta voisi toteuttaa kivan talvisen kietaisuhameen tai vaikka liivin. Armeijan viltistä tehdyn liivin ohje löytyy myös Trashion-kirjasta. Hame oli ihan oma ajatus. Ideat ei tästä päästä kyllä ihan heti lopukaan kesken, toisin kuin aika niiden toteuttamiseen :)

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Välikäsityönä kypärälakki ja trikoohuivi lapselle omasta paidasta

Olin ajatellut pitäytyä ruodussa ja neuloa vimmatusti vaan kahta lahjaa. No en malttanut kuitenkaan mieltäni ja sitäpaitsi lapsi tarvi uuden kypärälakin. Tämä on siis niitä välikäsitöitä. Oon oppinut, että jos pääasiallinen homma (tässä tapauksessa neulepusero) tökkii, voi aina tehdä välikäsityön. Ne on aina tällaisia vähän aikaa vieviä ja niistä saa sen "valmiiksi saamisen"-tunteen nopeasti. Ja taas jaksaa veivata sitä puulle maistunutta käsityötä :)

 Tässä tulee siis teillekin taas vinkki miten vanhasta omasta vaatteesta voi tehdä jotain pientä lapselle.



Lähtökohtana paita, joka oli siis niin risa, ettei sitä enää kehdannut käyttää. Oon muuten tämänkin ostanut joskus kirpparilta ja käyttänyt vuosia eli on meinaan palvellut pitkään ja sai vielä jatkoaikaa.

Kuva paidan kainalosta todisteeksi, että pidetty on:


Leikkasin hihoista palaset kypärälakkiin ja tein etuosan resorin toisesta vanhasta paidasta. Raidatkin mätsäsi jee :)

Kaavan piirsin summittaisesti vanhasta kypärälakista hieman kokoa suurentaen ja hyvä tuli. Alla vähän kuvitusta työvaiheista:

1. Alkuperäinen paita


2. Hihat leikattuna auki ja vanha kypärälakki mallina.


3. Leikattuna mallia




4. Valmis lakki


Tämäkään ei ihan kerralla onnistunut. Mun piti kaventaa ja lyhentää kehystävää resoria kertaalleen, mutta sitten istuikin kun hanska. Oon tosi tyytyväinen. En ole itse nin kauhean innostunut kauppojen yksivärisistä kypärälakeista. Sitäpaitsi raitaa ei voita mikään niinkuin ehkä ootte saattaneet huomata.

Lisäksi leikkasin miehustasta yhden pienehkön neliöhuivin kevättä varten. En nyt ole ihan varma olisko se tarpeeksi iso, mutta käytössäpä sitten näkee toimiiko ollenkaan. Tässä kuva:



Itsellehän vanhasta paidasta olis voinut tehdä mm. pipon tai leveän pannan, mutta tarpeesta johtuen tämä meni kuopukselle.

Ensi postauksessa "kaikki osaa" -ideoita talviasusteisiin, joita oon viime vuosina toteuttanut. Ja lupaan, ne on todella helppoja!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Projekti 3: miesten paidasta puhvihihainen mekko




Tämän vuoden kolmas projekti on valmis. Sain kuin sainkin tehtyä tummansinisestä miesten paidasta mekon. Ohje siis Trashion-kirjasta. Ohjeen lisäksi lisäsin istuvuuden takia mekkoon myös taakse kaksi muotolaskosta. Muuten seurasin kirjan ohjetta.

Mekko oli hihojen osalta yllättävän haastava, joten ihan ensimmäiseksi tuunaukseksi en sitä voi suositella. Ompelutaitoa ja näkemystä se vaatii jonkin verran. Hihoja jouduin muokkamaan kolmeen otteeseen, mutta sanoisin, että nyt ne on tosi hyvät.

Ensimmäisellä yrityksellä olkasauma jäi liian kauas sivulle, joten kavensin olkaa tekemällä rypytyksen alle pienen sisäänoton. Tässä näkyy ylimääräinen sauma:







Toinen korjaus tehtiin itse hihaan. Mies kommentoi, että olkapäät on pikkasen runsaat. No olinhan ne omaankin silmään, en olis vaan jaksanut enempää muokata. No otin hihan puhveja sitten sisään muutamalla tikillä ja heti näytti paremmalta. Kiitos kulta rehellisyydestä :)

Tähän mennessä viimeinen korjaus piti tehdä hihojen takasaumaan. Olin jo pukenut päiväksi paidan päälle ja sänkyä pedatessa kuului "raks". Hiha aukesi molemmista takasaumoista eli tällaisenaan ei sopinut kotiäidin vauhdikkaaseen arkeen. Tein siis lopulta niin, että jätin takaosaa hieman kiinnittämättä, jotta takana olisi enemmän liikkumatilaa. Katsotaan kestääkö tämä näin.. Hihojen liikkumatila (ja epäsymmetrisyys...) näkyy tässä takakuvassa





Tässä vielä kuvia rikkoutuneesta hihasta.


Onneksi lopputulos kuitenkin palkitsee ja kokonaisuutena tämä tuunaus kaikkien mutkien jälkeen näyttää ihan kivalta ja ennenkaikkea toimii muutosten jälkeen myös arjessa. Kuvassa se on samanväristen sukkahousujen kanssa, mutta toimii monenlaisten alaosien seurana. Kenkinä tähän asuun valitsisin beiget bootsit. Ne on suutarilla, joten siksi tällainen sisälook.





Kyseinen vaate oli nimenomaan se, johon hehkuttamassani Trashion - kirjassa erityisesti ihastuin. Siksi halusin tämän kokeilla ja oon pelkästään tyytyväinen, että tuli tehtyä. Kyseistä kirjaa suosittelen kaikille ompelemisesta ja muodista kanssainnostuneille, koska siitä saa vinkkejä kaikenlaisiin vaatteiden tuunaukseen liittyviin tekniikkoihin ja myös kirpputoriostoksiin. Jos ei heti halua hankkia kirjaa niin kannattaa tarkistaa paikallinen kirjasto.

Nyt alan keskittymään muutamaan neuleprojektiin. Ne on menossa lahjaksi ja pitäis olla valmiita vielä tässä kuussa.. Onneksi on viime tippa.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Omia & lainattuja kaulakoruideoita ja inventaariota

En ole mikään valtava kaulakorujen kuluttaja. Mun kropan malliin ja omaan makuun sopii parhaiten joko ihan kaulaa vasten tulevat korut tai reilusti roikkuvat tai kahden edellisen yhdistelmät. Sellaisista välimallin koruista en kovin paljoa tykkää ja ne jää aina käyttämättä, jos hairahdun sellaisen ostamaan.

Kaikista koruista rakastan eniten helmiä. Erityisesti klassisia valkoisia. Ne on kuuluneet aina mun koruvarastoon, vaikkakin feikkejähän ne on, korvanappeja lukuunottamatta. Minusta helmiä voi käyttää melkein minkä kanssa tahansa. Erityisen kivasti ne sopivat pikkumustaan ja farkkuun yhdistettynä. Mun juhlapukusuosikki on yksinkertainen mekko ja runsaasti erilaisia valkoisia helmiä kaulaan. Alla kuva dressemberiltä, jossa yksi muunnelma tästä suosikkikombosta.



Tänään päätin esitellä teille pari tee-se-itse ideaa kaulakoruihin liittyen. Ensimmäinen on varastettu ja toinen ihan omasta päästä. Ekaa kokeilinkin jo sunnuntaina oikeassa elämässä. Kakkosen testaamiseen kerään ehkä rohkeutta ;)



1. Lyhyt ja runsas helmikoru

Tarvikkeet 2 erisävyistä helminauhaa (aika pitkiä, minun oli jotain metrin luokkaa)
Pätkä satiininauhaa tms.
Alkuperäinen idea täältä. Ihan mahtava ja niin helppo! Mielikuvitus vaan rajana mitä koruja tähän vois käyttää.





2. Nittivyö kaulassa

Tarvikkeina pelkkä niittivyö, joka riittää hyvin kaulan ympäri
kolme kertaa.

Tämän kaulaan pukeminen vaatiikin ehkä astetta enemmän asennetta. Minusta ainakaan oma vyö ei liiaksi näyttänyt vyöltä kaulalla. Toiminee parhaiten esim. kauluspaidan kanssa.










Toinen mitä harrastan on kapea vyö ranteeseen kierrettynä. Mun siskolla on sellaisia oikeita nahkasta tehtyjä rannekoruja, joista tämän idean alunperin sain. Ohessa kuva tämän päivän asusta, jossa ko. asuste oli mukana. Olimme pistäneet kisastudion juontajan kanssa valkoiset poolot päälle molemmat :) Ai niin ja poolo on myös vastikään hankittua second handia. Kiva materiaali puuvilla-viskoosi.




Eilen tein vaatekaapilleni viimein inventaarion. Olen ihan liian pitkään pitänyt kiinni joistain vanhoista vaatteista, jotka ei ole olleet koskaan suosikkeja eivätkä ole vuosikausiin olleet päälläkään. Keräsin siis hieman pitkin hampain nämä vaatekappaleet ja laitoin kierrätykseen. Kolme kassillista lähti Toppila-Centeriin ja silti vaatekaappiin tuli vain hieman lisää väljyyttä. Pistää miettimään minkälaisessa yltäkylläisyydessä me oikein eletäänkään. Ja se vapauden tunne, kun saa luopua turhasta!

Mulla on vielä pitkä matka todelliseen minimalismiin, mutta itselle nämä on suuria askelia oikeaan suuntaan. Eikä se minimalismi ole siis mikään tavoite vaan kohtuus ja tyytyväisyys.

Ensi kerralla lupaan esitellä seuraavan tuunausprojektin satoa, nimittäin täällä esitellyn tummansinisen miesten työpaidan, josta tuli mekko. Se ei ehkä onnistunut täydellisesti, mutta blogin henkeen sopien, esittelen myös epätäydellisiä ja silti ihan hyviä juttuja. Until next posting ..



perjantai 7. helmikuuta 2014

Vanhoista vaatteista lapsille uutta ja massamuotiangstaus

Pyrkimyksenä on pitäytyä blogin osalta lähinnä oman vaatevaraston puolella. Tavallaan tämäkin postaus minun vaatteita käsittelee. Joskus nimittäin vanhoista vaatteista ei saa enää itselle mitään uutta. Silloin saattaa ratkaisu olla muokata niistä jotain lapselle sopivaa. Varsinkin, jos kyseessä on joku kiva kuosi. Sitäpaitsi monet trikoot on käytössä entisestään pehmentyneet ja siksi ihania lapsen iholla. Käytetty trikoo ei myöskään helposti purkaudu, joten kaikissa kolmessa tekeleessä jätin saumat huolittelematta hyvällä omalla tunnolla. Ettei joku ajattelis mun olevan joku supertehopakkaus, niin kerrotaan heti, että kyseiset ompelukset on tehty joskus viime vuoden puolella. Ajattelin jakaa, jos joku sais vaikka ideoita näistä.

Omaan silmään näistä tuli ihan kivoja ja sehän riittää, jos itse on tyytyväinen. Housuihin kaava Suuri Käsityö 2/2013. Huivi suorista kappaleista ommeltu.


1. Housut

Materiaalina vanha rantamekko. Mietin pitkään mitä tästä tekisin, kun tykkään raidoista. Housuista tuli ihan söpöt ja niiden söpöys korostuu tottakai taaperon huipun kävelytyylin ansiosta :)




















2. Toiset housut

Samalla kaavalla housut punaisesta kirpparilta löytyneestä trikoopalasta. Lahkeensuiden ja taskujen kangas vanhoista yöhousuista. Kuvia en saanut tämän parempia, vaikka taaperon perässä kännykän kanssa moneen kertaan juoksin... Huomaa kakkoskuvan omintakeinen "vain-yksi-sukka-jalassa"-look





3. Tuubihuivi

Esikoiselle tuubihuivi vanhasta trikoisesta raitamekosta. Mekko on muuten ostettu vuonna 1998, joten ihan hienosti on asiaansa palvellut :D




Esikoisen koko outfit on kierrätysmuotia parhaimmillaan, kenkiä lukuunottamatta. Takki on kirpparilta ja housut saatu kaverin lapselta. Pipo puolestaan on anopin langan lopuista neulottu.

Yksi syy miksi muutama vuosi sitten innostuin taas kirppareista oli juuri lasten vaatteet. Niitähän siellä riittää ja osa on vielä ihan huippukuntoisiakin. Mm. Kaupunkitakkeja en periaatteesta osta uutena, kun niitä on aina runsaasti tarjolla ja ne on hyväkuntoisia poikkeuksetta.

Ja sitten siihen massamuotiangstiin, jota olen tänään jotenkin erityisesti potenut. Oletteko muut huomanneet, että vaatteiden halpatuotanto puhuttaa aika paljon mediassa? Ehkä kiinnitän vaan itse aiheeseen huomiota nyt enemmän. Tosin Bangladeshin traagisen tehdasonnettomuuden ansiota aiheesta on uutisoitu nyt enemmän. Tänään aamu-tvssä aiheesta kerrottiin. Uutisointihan oli periaatteessa siitä asiasta, että Bagladeshin tehtaissa olot on menossa positiivisempaan suuntaan, mutta silti mieleeni jäi yksi fakta: jos bangladeshilaisen vaatetehtaan työntekijän palkka tuplattaisiin siellä tuotetun t-paidan hintaan se vaikuttaisi 0,1 eur. Minua tämä järkytti. Se vaan niin hyvin kuvaa maailman vaurauden jakaantumista. Länsimaiset suuryritykset määrää tahdin ja hintaa ei kysellä. No nyt on tietysti vähän pakko alkaa miettimään muutakin kuin yrityksen tasetta, kun kävi kalpaten ja yli 1100 ihmistä kuoli...

Kyllä tässä itseäkin on tottakai peiliin katsominen. Minunkin kulutusvalinnoilla on merkitystä enkä kyllä pisteitä pysty keräämään hyvillä valinnoilla. Entisenä henkkamaukka-addiktina mun on nyt muutettava koko ajatusmalliani shoppailusta tai olisko tässä kohtaa kivempi sana vaatteiden hankinnasta. Ymmärsin tuossa uutta H&Mn kuvastoa katsellessa sellaisenkin asina miksi olen niin pitkään jättänyt käsityöt muille. Koska vaatteita on saanut niin halvalla (myös muista kaupoista), ettei kannattanut nähdä vaivaa! Ja sitäpaitsi ne oli kivan näköisiä ja aina pystyi hankkimaan viimeisintä muotia olevia juttuja. En enää halunnutkaan niitä omantyylisiä vaatteita vaan tyydyin pintamuotiin, koska se oli edullisesti saatavilla ja on helppoa näyttää samalta kuin kaikki muut. Tähän kai se homma perustuukin. Nyt vasta alan tiedostaa näitä kaavoja, kun joudun vähän luopumaan ja muuttamaan tottumuksia. No hyväähän se mulle tekee :)

Anteeksi folks tämä vuodatus, mutta piti päästä purkamaan, kun oli niin mielenpäällä.

Paljon mukavaakin tänään, joista vähäisin ei ole postiluukusta toissapäivänä kilahtanut uusi Suuri Käsityö <3


tiistai 4. helmikuuta 2014

Projekti 2: mekosta paidaksi ja pohdintaa huonoista hankinnoista



Tänään muokkauksen kohteena oli blogin ulkoasun lisäksi jonkun vuoden vanha lepakkohihainen mekko. Mekossa ei sellaisenaankaan ollut varsinaisesti mitään vikaa. Mulla vaan on jo aika monta harmaata mekkoa kaapissa ja siksi tämä vähiten mieleinen on jäänyt lähes käyttämättä.

Tässä mekko:



Työvaiheet seuraavasti:

1. Leikkaa helma irti laskoksen alta. Laskoksesta tulee siis puseron uusi helmapäärme. Kätevää :)
2. Laita pusero päälle ja helma kaulukseksi uuteen paitaan. Jos tarvetta päärmää leikattua reunaa ja kiinnitä kaulusta pääntielle. Itse tein näin istuvuuden takia. Voisi toimia irrallaankin.
3. Valmis!

Tarkempaa kuvaa kauluksesta


Jos tämä ei ole helppoa modifiointia niin ei sitten mikään! Saksilla selviää ja jos haluaa hifistellä,voi myös käyttää neulaa ja lankaa. Tärkein työkalu lienee mielikuvitus. Jo nyt olen huomannut miten kätevä Pinterest on ideoiden keräämiseen. Sieltä olen jo monta hyvää vinkkiä bongannut ja ne voi kätevästi tallentaa siellä.

Stailaus on itselle tämän paidan osalta ehkä se haastavin. Ehkä johtuu siitä, etten lepakkohihoja ole kuitenkaan omakseni välttämättä kokenut. Nyt puin sen suosikkihameeni ja niittivyön kanssa. Saappaat on mun suosikit ja nyt keksin kääntää niistä vähän yläreunaa, kun olisivat muuten olleet asuun liian pitkät. Ymmärtänette, että en kulje ohuissa sukkahousuissa Pohjois-Suomessa talvella, mutta mustat tai harmaat sukkahousut näyttivät vähän tunkkaiselta. Pitänee ostaa valkoiset, vai saiskohan ihonvärisiä paksumpana?




No miksi sitten olen ostanut lepakkohihaisen mekon, jos ne ei oo mun tyylisiä? Hankin mekon joku vuosi sitten joulua varten viime hetken paniikkihankintana, kun mulla ei taaskaan ollut mitään päällepantavaa... Siitä johtuen mekko ei ihan täydellisesti ollut mieleiseni, mutta ostin "tarpeeseen". Tästä pääsenkin sujuvasti postauksen toiseen aiheeseen eli turhiin/huonoihin hankintoihin.

On varmaan monia tilanteita, jolloin tulee ostettua sellaista, joka ei olekaan ihan omannäköinen juttu. Blogin ekologiseen teemaan soveltuen, haluaisin oppia välttämään näitä tilanteita ja turhia ostoksia. Itse tiedostan lankeavani tähän erityisesti, kun etsin lyhyellä varoitusajalla jotain kivaa päällepantavaa erityistilanteeseen, esim. juhliin. Silloin usein tulee ostaneeksi jopa sen vähiten huonon vaihtoehdon hätäpäissään. Olkoon tässä mulle vaikka vuoden 2015 uuden vuoden lupaus. Juhliin mennään aina vanhassa mekossa. Tänä vuonna samaa ongelmaa ei ole, kun olen sujuvasti kieltänyt itseltäni turhat shoppailut. Kirpparilla on paljon vaikeampi paniikkishoppailla.

No mistä ne juhlavaatteet sitten löytyy, jos ei saakaan ostaa uutta ihanaa mekkoa? Ainahan sen ihanasti istuvan ja hyväksi todetun mekon voi stailata eri tavalla. Kukka rintaa, eri kengät, uusi vyö, satiininauha vyötärölle rusetille, hartiahuivi tai kevyt jakku... Mahdollisuudet on lukemattomat. Ja mekkoa voi myös tuunata, jos ei se enää malliltaan miellytä tai helmaa pitää lyhentää tms.

Lisäksi muista ennakointi. Jos löydät hyvin istuvan, kauniin ja ennenkaikkea omantyylisen juhlamekon, osta se, vaikkei juhlia olisikaan tiedossa. Silloin se ihana ja uusi mekko on valmiina, kun kutsu juhliin tulee.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja yhtä huonoja shoppailutottumuksia?  Vai oliko nämä enemmän tämmöisiä note-to-self- muistiinpanoja?

Niin ja mun blogilla on eka lukija. Et muuten usko ensimmäinen lukijani miten kannustavalta tuntui bongata sinut. Kiitos, you made my day <3

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kirppislöytöjä: kolme erilaista paitapuseroa





Tykkään kierrellä kirppareilla. Kiehtovaa siitä tekee se, ettei koskaan voi tietää mitä löytää toisin kuin normikaupoissa. Itseäni ihastuttavat eniten vuosikymmenten takaiset vaatteet, jotka saattavat olla uudenveroisessa kunnossa. Suurin heikkous minulle ovat takit. Yhteen aikaan kannoin niitä kotiin jokaiselta kirpparireissulta. Sittemmin olen koettanut päästä ko. tavasta. Takit nimittäin on todella tilaavieviä...

Aloitettuani tuunaus- ja second hand-vuoteni olen luonnollisesti vieraillut jo useamman kerran kirppiksellä. Alkuinnostusta ja menee varmasti ohi jossain kohtaa. En haluaisi hamstrata kirpparivaatteitakaan turhaan vaan enemmänkin hankkia sellaisia takuuvarmoja ja pidettäviä vaatteita. Uskon, että nämä tässä esittelemäni puserot vois olla sellaisia.

1. Pese-ja-pidä-paita



Musta retrohenkinen polyesterpaitis. Kivana yksityiskohtana edessä sidottava kankaanpala ja riihikaulus (vai miksi sitä nyt kutsutaankaan). Istuu täydellisesti ilman mitään tuunauksia. Pistin tänään sen päälle tiukkojen farkkujen kanssa ja runsaasti helmiä ranteeseen. Kynähameen kanssa se toimisi varmasti esim. työvaatteena hienosti.

Uskon, että tästä tulee kestosuosikki. Toimii siinä missä musta poolokin, mutta on pikkasen mielenkiintoisempi vaatekappale. Ok, materiaali on aika 70-lukua, mutta on ainakin helppohoitoinen. Löytö Toppila-Centeristä ja maksoi euron. Helmi siis <3

2. Miesten valtava sininen työpaita




Tämän paidan bongasin Pelastusarmeijan kirppikseltä. Se on miehistä kokoa XL ja yltää mua polviin saakka. On muuten SOS-Asun valmistama ja Haukiputaalla kaiken lisäksi. Pakkohan se oli siis ostaa. Tämän paidan materiaali oli myös ihan järkyttävän kestävän ja huipun oloinen. Bonuksena hauskat isot taskut ja kaunis tummansininen väri.

Tämä on siis täysin tuunattava. Ajattelin kokeilla tähän Trashion-kirjasta löytyvän puhvihihapaidan. Helmaa tässä mun ostamassa paidassa on aika runsaasti, joten vielä vähän arvon tuleeko siitä sittenkin paitamekko vai lyhennänkö jakun mittaan. 

3. 80-luvun helmi. Valkoinen olkatoppaus-paitis kultanapeilla <3


Viimeinen löytö on aika karsee, varsinkin meidän 80-luvulla nuoruutensa eläneiden silmään. Valkoinen laatikkomallinen paitis kunnon olkatoppauksilla (jotka luonnollisesti paistaa läpi) ja vielä bonuksena ne kultanapit. Voisko ihanampaa toivoa??? No ihan tällaisena sentään en ajatellut tätä päälleni nykäistä eli tätäkin muokataan mun pikku käsityöpajalla.

Materiaali on taas sitä ihkua polyesteria, mutta se laskeutuu uskomattoman nätisti. Lisäksi tämän kyseisen paidan hihat on ihanan runsaat ja puhvit. Niihin lumouduin täysin. Suunnittelin siis vaihtavani tähän napit, kaventavani miehustaa ja lyhentäväni tätä jonkin verran. Lisäksi joku kiva rusetti tai muu nauha kaulukseen voisi olla kiva lisä. No ehkä saatan myös poistaa nuo olkatoppaukset :D  Tämäkin löytyi Toppila-Centeristä.

Tulevina aikoina selviää mitä näistä kahdesta viimeisestä paidasta tulee. Stay tuned :)