perjantai 7. helmikuuta 2014

Vanhoista vaatteista lapsille uutta ja massamuotiangstaus

Pyrkimyksenä on pitäytyä blogin osalta lähinnä oman vaatevaraston puolella. Tavallaan tämäkin postaus minun vaatteita käsittelee. Joskus nimittäin vanhoista vaatteista ei saa enää itselle mitään uutta. Silloin saattaa ratkaisu olla muokata niistä jotain lapselle sopivaa. Varsinkin, jos kyseessä on joku kiva kuosi. Sitäpaitsi monet trikoot on käytössä entisestään pehmentyneet ja siksi ihania lapsen iholla. Käytetty trikoo ei myöskään helposti purkaudu, joten kaikissa kolmessa tekeleessä jätin saumat huolittelematta hyvällä omalla tunnolla. Ettei joku ajattelis mun olevan joku supertehopakkaus, niin kerrotaan heti, että kyseiset ompelukset on tehty joskus viime vuoden puolella. Ajattelin jakaa, jos joku sais vaikka ideoita näistä.

Omaan silmään näistä tuli ihan kivoja ja sehän riittää, jos itse on tyytyväinen. Housuihin kaava Suuri Käsityö 2/2013. Huivi suorista kappaleista ommeltu.


1. Housut

Materiaalina vanha rantamekko. Mietin pitkään mitä tästä tekisin, kun tykkään raidoista. Housuista tuli ihan söpöt ja niiden söpöys korostuu tottakai taaperon huipun kävelytyylin ansiosta :)




















2. Toiset housut

Samalla kaavalla housut punaisesta kirpparilta löytyneestä trikoopalasta. Lahkeensuiden ja taskujen kangas vanhoista yöhousuista. Kuvia en saanut tämän parempia, vaikka taaperon perässä kännykän kanssa moneen kertaan juoksin... Huomaa kakkoskuvan omintakeinen "vain-yksi-sukka-jalassa"-look





3. Tuubihuivi

Esikoiselle tuubihuivi vanhasta trikoisesta raitamekosta. Mekko on muuten ostettu vuonna 1998, joten ihan hienosti on asiaansa palvellut :D




Esikoisen koko outfit on kierrätysmuotia parhaimmillaan, kenkiä lukuunottamatta. Takki on kirpparilta ja housut saatu kaverin lapselta. Pipo puolestaan on anopin langan lopuista neulottu.

Yksi syy miksi muutama vuosi sitten innostuin taas kirppareista oli juuri lasten vaatteet. Niitähän siellä riittää ja osa on vielä ihan huippukuntoisiakin. Mm. Kaupunkitakkeja en periaatteesta osta uutena, kun niitä on aina runsaasti tarjolla ja ne on hyväkuntoisia poikkeuksetta.

Ja sitten siihen massamuotiangstiin, jota olen tänään jotenkin erityisesti potenut. Oletteko muut huomanneet, että vaatteiden halpatuotanto puhuttaa aika paljon mediassa? Ehkä kiinnitän vaan itse aiheeseen huomiota nyt enemmän. Tosin Bangladeshin traagisen tehdasonnettomuuden ansiota aiheesta on uutisoitu nyt enemmän. Tänään aamu-tvssä aiheesta kerrottiin. Uutisointihan oli periaatteessa siitä asiasta, että Bagladeshin tehtaissa olot on menossa positiivisempaan suuntaan, mutta silti mieleeni jäi yksi fakta: jos bangladeshilaisen vaatetehtaan työntekijän palkka tuplattaisiin siellä tuotetun t-paidan hintaan se vaikuttaisi 0,1 eur. Minua tämä järkytti. Se vaan niin hyvin kuvaa maailman vaurauden jakaantumista. Länsimaiset suuryritykset määrää tahdin ja hintaa ei kysellä. No nyt on tietysti vähän pakko alkaa miettimään muutakin kuin yrityksen tasetta, kun kävi kalpaten ja yli 1100 ihmistä kuoli...

Kyllä tässä itseäkin on tottakai peiliin katsominen. Minunkin kulutusvalinnoilla on merkitystä enkä kyllä pisteitä pysty keräämään hyvillä valinnoilla. Entisenä henkkamaukka-addiktina mun on nyt muutettava koko ajatusmalliani shoppailusta tai olisko tässä kohtaa kivempi sana vaatteiden hankinnasta. Ymmärsin tuossa uutta H&Mn kuvastoa katsellessa sellaisenkin asina miksi olen niin pitkään jättänyt käsityöt muille. Koska vaatteita on saanut niin halvalla (myös muista kaupoista), ettei kannattanut nähdä vaivaa! Ja sitäpaitsi ne oli kivan näköisiä ja aina pystyi hankkimaan viimeisintä muotia olevia juttuja. En enää halunnutkaan niitä omantyylisiä vaatteita vaan tyydyin pintamuotiin, koska se oli edullisesti saatavilla ja on helppoa näyttää samalta kuin kaikki muut. Tähän kai se homma perustuukin. Nyt vasta alan tiedostaa näitä kaavoja, kun joudun vähän luopumaan ja muuttamaan tottumuksia. No hyväähän se mulle tekee :)

Anteeksi folks tämä vuodatus, mutta piti päästä purkamaan, kun oli niin mielenpäällä.

Paljon mukavaakin tänään, joista vähäisin ei ole postiluukusta toissapäivänä kilahtanut uusi Suuri Käsityö <3


4 kommenttia:

  1. Ihania!
    Joko muuten bongasit kyseisestä lehdestä farkkuhame-trikoo/collegepaitamekon? Vaikutti tosi kivalta :)
    T. Annukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka :)

      Se mekko oli kyllä kiva, mutta vielä enemmän tykkäsin siitä yksivärisestä neulosmekosta ja duffelitakki oli ihana. Tiedän tosin, että ne jää haaveeksi. Näitä pikkujuttuja kerkeen tekemään hyvin, mutta isompia projekteja on vielä turha yrittää aloitella, kun elämässä on tätä meininkiä just nyt. Joskus vielä teen oikeita vaatteitakin

      Poista
  2. Saman eettisen kysymyksen äärellä painin. H&m yms. on niin helppoja , suoraa vain tangolta mieluinen vaate mukaan eikä kukkarokaan juuri kevene. Vaikka itse ompelemalla saisi kivempiakin, mutta aina ei vaan jaksa. Toinen ongelma on se järjetön määrä niitä vaatteita joita lapset ja itsekin muka tarvii. Harvoin vaatehankinnat on oikeasti tarveperustaisia, enemmänkin haluamisen tulosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Henna joka sana. Ihmisten kuluttaminen ja ne "tarpeet" on räjähtäneet käsiin viimeisten vuosikymmenten aikana täällä länsimaissa. Omaakin vaatekomeroa tutkiessa tämän tunnistan... Täällä on muuten huippuartikkeli aiheesta, joka itsessä herätti monenlaisia ajatuksia http://outilespyy.com/2013/09/15/ostopahoinvointia/

      Poista